pitkä aika ei merta

Taas on vierähtänyt tovi... vaan tuskinpa se nyt niin haittaa. Ja varmaan ois vierähtänyt vielä toinenkin tovi, jos ei kesäflunssa kuumeineen ois kaatanut sängyn pohjalle ja sitä kautta yllättävä vapaa-aika elämään löytyi. Ei vaan vanha jaksa enää - niin kai se on.

Kaikkea en edes yritä kelailla, mitä tässä viime aikoina on tapahtunut, mutta kesä siis on meneillään. Isojano Lahdessa meni hieman erilaisissa tunnelmissa aiempiin verrattuna, kun olinkin matkassa orkesterin mukana ja talonmiehen hommat jäi muille. Virittelin stereot ja sitten vedot orkan kanssa. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että mukavampaa se noin on kuin että virittelis ja sit vaan tarjoilis muille.

Virallinen kesän avaus oli sitten eilinen Raffaellon terassi, missä orkka menee jo 11 kesää tyyiin 10 tiistaita / kesä!! ...minä vasta kolmatta. Olosuhteet ei olleet enää ihan niin mahtavat kuin aiemmin, kun lavan paikka on siirretty pois kultasepän liikkeen mainoksen edestä, mutta ei jaksa siitä jupista enää... kuten ei siitäkään, että en vaan voi ymmärtää, miksi yhden henksuannoksen (siis ruuan) tekeminen on työläämpää kuin 4 samanaikaisen? Fakta nyt vaan on, että siinä vaiheessa kun meillä popparit tulee mestoille, niin allekirjoittnut on uurastanut jo tovin ja saattaa se nälkä tulla jo ennen taiteilijan nälkää. Kun ei ole vielä opeteltu tuota kollektiivista nälän tunnetta... No - onneksi Ison Kirkon keskusta on täynnä mielenkiintoisia makuelämyksiä - niihin tänä kesänä tutustuen siis. En häiritse keittiöhenkilökuntaa enää Raffaellossa.

Mutta itse musisointi ja miksuttelu suijuivat vähintään tyydyttävästi. Taas sitä on jotain oppinut vuoden aikana, se on aina mukava huomata sellasista pikkujutuista, mitä nyt kelailee ja tekee erilailla kuin aiemmin.

Ja karavaani kulkee: firmakisaa, bändihommaa, festaria, mutta ennen noita viimeksi mainittuja olis luvassa 6 päivää Maarianhaminaa 40 futaajan kanssa! Odotan paljon - raporttia pukkaa :-)

Ai niin - kotimatkalla Lahti-Hki viime yönä tuli taas muistutus niistä hirvistä. Läheltä piti, mutta onneks vaan läheltä. Eli let´s be careful out there!

Vaihtelu virkistää (niin kuin se kissakin sano...)

Aika vaan kuluu ja on selvästi tuo facebook ajamassa tämän blogin ohi aika ajoin, mutta yritetään nyt täälläkin koota noita ajatuksia.

Tosiaan vaihtelua on tullut hommiin kevään aikana mukavasti: uusia työmaita mm. Sibbetalolla ja ihan uusia + itelle uusia bändejä (siis työn puolesta). Sibeliustalo on kyllä mukava työmaa tapahtui siellä sitten mitä tahansa. Lyhyet keikkamatkat, aikaiset vedot ja hyvät kamat - eipä sitä paljon muuta kait voi tällä alalla toivoakaan. Finlandia-klubilla tosiaan ollu muutamia lastenkonsertteja ja viimeisimpänä monitorilandiaa itse ruuvaillen Rytmihäiriölle ja isännöiden Mokomalle. Taas vaan noissa viimeksi mainituissa huomasi sen, että jonkinlainen näkemys työn kohteena olevasta musiikista olisi kyllä syytä olla hieman paremmalla tasolla kuin itsellä noiden ryhmien suhteen oli (käsi ylös virheen merkiksi). Taas yksi osatekijä sihen samaan kategoriaan keikan ennakkosuunnitteluun calculointien ja tiski-patchien lisäksi - kuunnellaan niitä orkestereita.

Uusista bändeistä puhuttaessa tarkoitin ensimmäisellä ryhmää nimeltä Mud Cake (Anssi Känsälä, Kaitsu Jokiaho, Mikko Yli-Knuuttila, Muta Manninen, Timo Pratskin), jonka kanssa pääsin debytoimaan live-hommissa (okei - yksi veto oli bändillä alla). Kovvoo ja korkeelta meininkiä - kuulostelkaa itse, jos kohdalle osuu. Mutta sellainen mielenkiintoinen havainto, että Sir Einossa kun oltiin, niin jopa omasta mielestä aika reippaalla volalla siihen torppaan nähden mentiin. Kommentteja volasta yleisöltä 0kpl! (Henkilökunnan kommenttejahan ei lasketa - eiks se niin menny?) Mietin siinä sitten vaan, että jos ois vedelty Phil Harmonicia samalla volalla, niin huh-huh veikkaan minä. Eli "heviä" vaan kuuluu soittaa niin että KUULUU. Tai jotain...

Viimeisimmät uudet kokemukset tältä keväältä työrintamalla ovat pari tuurauskeikkaa Egotripin monitoripäässä. Faderithan liikkuu aika samalla lailla (alas ja ylös ja taas alas) oli kyseessä sitten mikä äänihomma vaan ja tavoite on saada sitä ääntä kuuluville tarpeiden mukaan. Mutta se uusin - ja samalla miellyttävin kokemus tuossa pestissä oli tuo crew ja sen pääluku. Ei liene tavatonta, että tien päällä on kolmekin teknikkoa, mutta kun itse on viimeiset vuodet melkein pääsääntöisesti puuhastellut hommia 1hlö crew`ssa, niin kyllä tuo juhlaa oli. Kiittää ja kumartaa kokemuksesta vielä kerran koko ryhmää! Keskustelun paikka(ko) omassa työympäristössä - 4 sure!

Eli summa summarum: toiveammatti vois olla hevi-bändin teknikko 2-3 muun crew´n jäsenen kanssa keikkaillen 2-3 kertaa viikossa Sibeliustalon Finlandia-klubilla alkullasta. Ei muuta kiitos.

Se on kuulkaas kevättä ilmassa!

Näin se vaan on ainakin jos uskomme omia silmiämme ja miksi emme uskoisi. Nimittäin viikonloppuna orkesterin kanssa vietimme laatuaikaa Tahkolla viihdyttäen tuvan täyteistä yleisöä Piazzan loisto-soundiessa mökissä perjantaina ja lauantaina. Jo menomatka sujui aurinkolasit silmillä, oudon valoilmiön saatellessa matkaamme ja sinisen taivaan alla kera muutaman plus-asteen. Ja sama meininki jatkui lauantaina ja vielä sunnuntainakin melkein koko kotimatkan. Kyllä se vaan 1200km:kin taittuu leppoisasti näillä keleillä... ihQuu, mahtavaa, fantsuu!

Ja kun tuohon vielä yhdistetään erittäin hyvät keikat niin bändin kuin yleisönkin taholta, niin kyllä taas teknikkoa hemmotellaan. No joo - aina jotain pientä "negatiivistäkin" löytyy - olemmehan suomalaisia: yritimme sitten perjantaina parin ekan biisin jälkeen ehdottaa talon valomies-dj:lle, että "jos vähän jotain etuvaloa sais lavalle, kun ei näy mitn´ noista poppareista?". Tulihan sitä sitten etuvaloa - 4kW fresua full lit! Oli meinaan sitten samalla puoli Piazzaa tanssilavan juhannuspäivän päivätansseista tutussa valaistuksessa. Noh - allekirjoittanut siitä sitten mainitsemaan dj-valosepälle, että "jos vaikka 30% teholle nuo pollot, niin a´vot". Mutta ei kuulemma saanu. "Taitaa olla suorissa sähköissä tai jotain" oli vastaus talonmieheltä (ei ne kyllä tammikuussa olleet - toim. huom.). Vaan eihän me niin pienistä lannistuta, vaan ehdotin sitten, että "josko tanssilattian päällä olevista neljästä liikkuvasta tekisit jonkun position että, edes eturivin taiteilijat ois valossa?". Mutta ei niitä liikkuvia kuulemma saa pysäytettyä (no - ois tietysti isekin pitänyt tajuta... siksihän niitä kutsutaan "liikkuviksi" että ne liikkuu koko ajan - vai miten se nyt on).

Vai oiskohan sitten taas se perinteinen neuvo paikallaan, että manuali käteen talon sepälle ja laitteet haltuun ennen kuin alkaa rahastamaan hommalla työnantajaa.

Mutta siis kokonaisuutena kuitenkin erittäin jees reissu! Näitä lisää - kiitos!

Työt jatkuukin sitten seuraavat viikot siisteissä sisähommissa Lahden Messuilla ja välissä vähän monitorihommaa Sibeliustalossa RNO:lle ja Kääriäiselle. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Ihan mahtavuutta!

Ihan mahtavuutta tällaiset keikat - vai mitä itse sanotte, kokeneemmat kolleegat:

* keikkamatka taittuu mukavasti omalla henkilöautolla ja matka kotoota keikkapaikalle vie noin 10min
* load in klo 12am
* talon PA - ja vielä D&B (ja vielä audio-opettajamme, oppi-isämme R. Saarisen virittämänä 5 days ago kera Kouvola-kohdennuksen)
* 3 teknikkoa hommissa ja hommana siis Äläsysi etupäähän, mikit lauteille, 4 nurkkaa etupäästä ja playta auxiin...
* bändi saapuu paikalle noin 1 tunti ennen sovittua aikaa
* reilu tunnin sound check orkesterin treenatessa uusia iskelmiä
* 400 maksanutta katsojaa yhteispromillemäärällä 0!
* ei ensimmäistäkään kommenttia "kun tulee niin kovaa, valot häikäsee eikä torvet kuulu"
* veto ohi klo 16 ja kotimatkalla klo 16:22

Näitä lisää kiitos!!! Ai mitä "näitä"? No tietysti Ipana-rockeja Sibeliustalon Finlandia-klubilla. Kiitos, kiitos, kiitos!!! Ois vaan pitänyt silloin 10v sitten olla järkevä ja hakea taloon house-teknikoksi yrittäjän arjen sijaan... :-)

Helmeää helmikuuta

Helmeää helmikuuta... kevättä kohti siis kovaa vauhtia ja hyvä niin.

Tammikuussakin sitten kuitenkin odotettua paremmin töitä pääsi tekemään. Kaksi iltaa Sibeliustalon Metsähallissa (ei vaan vielä(kään) taidot riitä tekemään taidetta kaiken sen kiven, lasin ja puun keskellä, mutta ei kukaan nyt ihan uloskaan kävellyt). Mukavaa tässä kuviossa on se, että hommia Sibbetalossa on mukavasti tiedossa. Lauantaina Ipana-rock tapahtumassa Finlandia-klubilla itse herrat Kengurumeininki ja siitä sitten kevään mittaan muutamia keikkoja niin klubilla kuin pääsalissa sekä edessä että lavalla operoiden. Hyvä niin!

Olen myös jäänyt uuteen koukkuun: Facebookiin. Oikeesti hauskaa ajanvietettä! Sellaisiakin tuttuja jo tavannut, joita viimeksi nähnyt joskus vuonna kirves tai vähän aiemmin. Siksi taitaa tämäkin tarina jäädä hieman lyhyemmäksi - täytyy mennä keksimään jotain uutta ja kivaa omaan profiiliin :-)

Palaillaanpa bäihin lauantain Ipana-rockin tunnelmista...

Kokkolan kuulumiset (melkein unohtui...)

Tosiaan - valveutunut lukijamme kyseli tuossa kommentissaan, että onko Kokkolan Callen mureat kuulumiset ihan tieotisesti jätetty unholaan ja niistä tässä blogissa kertomatta, mutta ei ole unohduksen syy tietoinen eikä kemiallinen, vaan yksinkertaisesti tämän vanhuuden (vai mikä se nyt oli?) syytä.

Mutta siis tosiaan Kokkolassakin orkesterin kanssa piipahdimme armon vuonna 2008 (itse asiassa useampaan kertaankin, mutta viimeisimmän kerran marraskuussa 2008). Jos ei oteta huomioon sitä, että vuokra-automme tyhjensi akkunsa hotellin parkkipaikalle viikonlopun aikana ja sitä sitten käynnisteltiin erilaisin apuvoimin ja -välinein sunnuntaina kirkonmenojen aikaan, niin reissuhan meni suht kivuttomast. Murea soi mureasti, mutta ei siitäkään jaksa samaa ainaa vuodattaa. Niillä vejetään mitä annetahan...

Paitsi olihan siellä lauantaina yksi pieni hauska(?) episodi, kun soitto alkoi: Mureat äänisepät kun ovat tehneet yökerhoon siis A/B-kytkin tyyppisen ratkaisun dj- ja live-musan välille, jota kytkintä dj:n tulisi illan aikana tilanteen mukaan käyttää. Vähän eri tasoja, asetuksia prossulla jne. Hippasen tuli hämmentynyt olo, kun lauantaina aloittelimme soitannon muutamalle sadalle innokkaalle - Mureaksi ihan siedettävän kuuloisen perjantain keikan jälkeen. Ei tule alakertaa...!? Viivettä tulee aika paljonkin...!? Ei kuulosta edes Murealta...!? Ylityöllistetty (?) dj:mme oi unohtanut napsasta sen kytkimen sieltä dr. alban asetuksesta rokkiasentoon - eli vedeltiin sitten disco-bändiä disco-asetuksilla. Jep-jep. Pahoitteluni vielä kerran talon dj:lle ehkä hieman suorasta ja ajattelemattomasta palautteestani, minkä hänelle annoin, kun sitten kesken setin alun vihdoin viimein pääsin yleisön läpi hänelle asiasta huomauttamaan. Eihän se dj:n vika ollut (vai hetkinen - olikos se sit kuitenkin...???)

Että semmosta Kokkolassa. No nythän kyseinen paikka on sitten ilmoittanut keventävänsä ohjelmapolitiikkaa ainakin taloudellisessa mielessä, joten valitettavasti ei keväällä päästä piipahtamaan ainakaan työn merkeissä, mutta jospa sitten syksyllä jo taas olisi valoisampaa silläkin saralla. Niin ja ps.: se murea subbanen on sitten mono nykyään :-)

Ei lamalle!?

Ainakin jos uskomme blogin kyselyä ja miksi emme uskoisi. Selvä enemmistö vastanneista oli sitä mieltä että tulevana vuonna töitö tehdään viime vuotta enemmän. Vai liekö tuo sitten tulkittavissa niin, että töitä tehdään kahta keuheemmin, mutta ei siitä mitään taloudellista hyötyä silti ole?

No peukkuja vaan kaikille. Itse kyllä olen jo todennut jonkinlaisen hiljentymisen keikkarintamalla ainakin nyt kevään ajalle. Toivotaan ettei jää pysyväksi ilmiöksi. Onneksi sentään töitäkin vielä riittää. Tammikuussa pari bändi keikkaa, pari firmakisaa joten itse asiassa ihan ok tammikuuksi. Helmikuu sitten kyllä on aika huolestuttavan tyhjä kalenterissa (saa soittaa!), mutta vielähän tässää on aikaa.

Maaliskuussa sitten taas Lahden Messut tarjoavat mukavia ja lämpimiä sisähommia. Uusikin tuttavuus työrintamalla tänä keväänä koetaan, kun pääsen tekemään pari keikkaan Sibeliustalolle ihan "talon teknikkona". Siis toki talo on keikoilta tuttu, mutta ei niin, että olisin siellä talon palveluksessa vieraileville artisteille. Hieno homma että nyt näin! (parempi myöhään kuin ei silloinkaan... talo vasta 10v Lahdessa ja itsekin vasta reilut 3kymmentä samassa kaupungissa) Mutta siis mukavaa on päästä töihin niin Finlandia-klubille (Ipana-Rock / Kengurumeininki & Mari Rantasila ihan "normi klubilla) kuin pääsaliinkin (RNO). Ihmetellään noita sitten tulevissa numeroissa tarkemmin.

Just sanoivat uutisissa haastateltavat, että mukava kun on talvi... - EIKÄ OLE! Älkää yrittäkö huijata itseänne ja lupamaksujen maksajia. Pakkanen on tarkoitettu ruuan säilytykseen - ei ihmisen elinympäristöksi. Piste.

Pitäkäähän pipot korvilla - paitti sisällä ei saa olla hattu päässä...